Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Tän tekstin kirjoittaminen on tuntunut ylivoimaiselta, mutta en oo voinu jatkaa blogin päivittämistä ilman tän kirjoittamista. Elokuun puolessa välissä nimittäin koitti se päivä, kun Arttu piti laittaa ikiuneen.

Arttu oli varmaan maailman iloisin koira, jonka häntä heilui aina. Arttu oli mulle täydellinen opetusmestari koiraharrastuksiin, joka opetti mulle niin paljon koirien kouluttamisesta ja käyttäytymisestä. Nyt Arttu lepää mökillä lempipaikassaan kolmen puun metsässä Aksun ja Pellen vieressä.

 

Kaivannon Arthur "Arttu"

 

12.4.2001-14.8.2013

 



Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yht äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri ja sanaton.
En vielä ois tahtonut luopua susta,
jäi ääretön ikävä ja suru musta.
Olit ihana, tärkeä, rakas,
voi kumpa tulisit takas.